Voitteko kuvitella! Jatkoa tarinaan! Okei okei, joissain tarinoissa on vielä pidemmät välit, muttaa... Aloittakaamme:
Täällä ei tapahdu mitään.... Tännehän se Emilia muutti? Ajatella, nyt on jo ilta eikä näy jälkeäkään. Nooh... odotellaan... Hei hei hei! Tuolta tulee auto, taxi ja sieltä astuu ulos... örh, joku ihmeen hippi... No niin, menepäs nyt veke siitä!
"Tervepä terve, minä olen Emilia Ylämäki ja asun täällä, sinä olet varmaan Tomppa?" Tuo hippi sanoi minulle. "Ööh... sinä... Emilia... Ei... ei voi olla... et sinä ole... Mitä sinulla on päälläsi?" Tomppa sanoi taivaasta mulkaisten pahasti. "Niin, minä olen Emilia. Häiritseekö tyylini sinua?"
"Lievästi sanottuna. Miksi sinä söpeliini teit itsestäsi tuollaisen?" Tomppa ärjähti pilven reunalta. "Pöh, mähän oon just sen näkönen kun tahon!" Emilia kiljahti. "okei, okei, okei, ei tarttee tehä hirveetä numeroa!" Tomppa mutisi ja heilutteli käsiään.
"Mutta nyt olet hiljaa nimittäin olen kutsunut tänne tärkeän vieraan ja tuolta hän saapuukin." Emilia sanoi ja juoksujalkaa kiiruhti rakkaansa luokse.
"KULTAAAAA!" Emilia kiljahti ja suuteli Timoa intohimoisesti.
Ja samalla tunki hänen sormeensa sormuksen ja vei hänet vaatekaapille ja sen jälkeen peilin eteen.
"Jaahas, tuon takia sinulla kesti niin kauan tyttöseni..." tomppa sanoi ja pyöritteli päätään. Emilian talon sisällä oli nimittäin aivan täpötäysi vaatekaappi jossa oli sekä miesten että naisten vaatteita. Talon sisällä oli myös ammattikampaaja... Mutta katsotaas nyt millaiseksi Timo muuttui. Eli tuollainen hyvin värikäs puku...
Ja mielenkiintoinen kampaus.
Yllätys yllätys, ei Timo uudesta tyylistään pitänyt vaan alkoi jäkättämään Emilialle. "Mitä sinä kurja teit, minä kiltisti tulin luoksesi ja sinä vaan tungit sormeeni rinkulan ja omit minut ja sitten teit vielä minulle kaamean tyylin! Nyt joko tiemme eroavat tai molemmat teemme itsellemme järkevät tyylit!" Timo vaahtosi. "okei, selvä kulta... *muti muti*" Emilia sanoi ja juoksi kampaajan kiinni. Ensin muutettiin tyylit ja sitten Emilian vaatekaapista etsittiin järkevät vaatteet. Tässä lopputulos kauniiden tähtien alla.
Kasvot.
Vartalot. Eikös olekin söpöä!
Mutta pelkkä makoilu ei riittänyt joten piti mennä makoilemaan vähän sängyllekin. Ja kaikki varmaan tietää mikä tästä seuraa...
Jättäkäämme rakastuneet touhuamaan ja esitelkäämme taloa. Eli tältä se näyttää ulkoa (sori yökuvat...)
Alakerta joka on hyvin yksinkertainen ja hieman tyhjä...
Yläkerta joka onnistui huomattavasti paremmin. Sitten vähän huoneita:
Näkymä kun tulet ovesta sisään.
Keittiö ja hieman ruokapöytää.
Vessa.
Makuuhuone yläkerrassa. (huomatkaa sänky :'D)
Tuleva lastenhuone
Parveke. Hyvin yksinkertainen talo. Noniin, nyt tarinaan.
"Tuokion" jälkeen alkoi Emilia tuntea vatsassaan ihmeellistä pistelyä ja hänen oli pakko oksentaa. "vai tällaista leikkiä" Tomppa ajatteli hymyillen pilvenreunalta.
Ja sitten syömään muroja ajatuksissaan Timo, aws. Kerrotaampas huonomuistisille vähän perustietoa Emiliasta: Hänellä on tietotavoite (ei lisätavoitteita sillä poistin vapaa-ajan) ja hän joskus tahtoo Julkkiskokiksi. Tuo haave on itse asiassa alkanut ihan hyvin sillä hän sai työn ravintola-alalta. Emilian luonne on 6 10 4 4 4
Vastaavat Timosta joka muuten syö ladattua ruokaa! Suosiotavoite ja haaveena päästä Kapteeni Sankariksi. Timolla ei ole vielä ammattia... luonne on 4 10 4 4 3
Emilialla oli ns. omaa kivaa... Alusvaatenaruhyppelyä.
Ja sitten tutimaan.
Tarkat katsojat huomasivatkin varmaan että sänky on vaihdettu, syynä edellisen paha bugittaminen...
Jäkätikäkkää!
Timo oli hulluna ladattuun ruokaan.
Mistäs noin kammostunut ilme?
Ja mistä löysit noin karmean pyjaman?
Ja miksi tuollainen kuvakulma..? Mutta kai siitä näkee oleellisen?
Ja sitten nukkumaan Diana-Josefine MacGregory-tyyliin.
PEPSODENT-HYMYYYYY! (mulla on kivaa...)
Tarmonaattori on raskaana olevan naisen (miksei miehenkin) paras kaveri!
Ylämäillä on selvästi ilmehtimis-geeni...
PINGUU!
MASUU!
PUSIPUSIHALIHALIIIII!
Ja Emilia loppuu tähän! :'D
---
"Kröm... Hyvin merkillistä, hyvin merkillistä." Mutisi viisaan näköinen herra ja korjasi silmälasiensa asentoa.
"Täällä minä sitten asun" Hän pohti ja asteli hieman ympärilleen.
"Hmm... Melkoisen iso tontti yhdelle miehelle, taidan rakennuttaa tänne kunnon alienintarkkailupaikan." Hän pohti ääneen, soitti rakennusfirmalle ja varasi itselleen parakin jossa asua seuraavat viikot. Ja nyt kun ainakin on aikaa niin voisin vähän kertoa tuosta miehestä. Eli hän on Antti Ylämäki. Tietotavoitteinen herra joka tahtoo pelisuunnittelijaksi. Hän on saanut myös työtä kyseiseltä uralta. Hänen luonne on 9 8 0 8 3.
KOLMEN VIIKON PÄÄSTÄ!
Viimein talo on valmis. Se näyttää komealta ulkoa päin. (huolimatta siitä ettei siinä ole ikkunoita...)
Tässä on koko Antin omistama omaisuus jota pikku hiljaa karttuu lisää. Tavaroita on noin vähän sillä edellisessä kuvassa näkynyt alienitorni maksoi niin paljon. Mutta kyllä noilla elää...
Niin, kaukoputki, tässä se on.
Ja tässä Antti katselee naapureitaan jotka sattuvat olemaan hänen vanhemmat...
Pyyhkiessään nenäänsä Antti huomasi kädessään sormuksen. "Ainiin, Sirja" Hän ajatteli ja rimpautti puhelimellaan rakkaalleen. Ai niin, hänellä ei ollut puhelinta... Nooh, ei se ollut ongelma.
Nimittäin simlandia on hyvä paikka, kaiken saa nopeasti. Tuo puhelin tosin bugitti pahasti joten poistin sen (tai siis se poistui itsestään...).
Mutta ennen puhelua äiti (Miksu) tuli jäkättämään kotirauhan rikkomisesta. Outoa sakkia...
Ja yllätys yllätys kun viimein Antti sai toimivan puhelimen (ja äitinsä pois kimpustaan) ei Sirja ollut kotona, mur. Noh, nyt sitten narua hyppelemään :D
Söpöilme!
Viimein Sirja oli kotona joten äkkiä vaan treffeille!
Sieltä saapuu hän!
Eikö sinua Antti-pieni nolota mennä pussailemaan uimavaatteissa (mulla oli kivaa... Vaihoin sille tahallaan noi päälle :D)
Romanttisen kuvan pilaa vain Antti...
Köh...
Ilmeellä, Sirjasta tulee hyvä Ylämäki!
Ja peiton alle!
Ja muuttamaan!
Ja naimisiin!
Ja töitä hakemaan. Pahus, nyt en päässyt noin vähällä... Kun pitää kertoa vähän Sirjasta: Romantiikkatavoitteinen Julkkiskokiksi haluava Ravintola-alalle päässyt nainen, jonka luonne on 5 5 3 8 4
Oih, nyt tuli ilta ja Antti pääsi lempiharrastuksensa pariin! Katselemaan tähtiä! Häntä ei niin biologiset skidit kiinnostaneet vaan niiden pitää ehdottomasti olla vihreitä!
Nyt Antti on vihainen, ei napannut tänä yönä.
Lohduttaakseen miestään Sirja osti tälle kalliimman kaukoputken, tosirakkaus ei välitä rahasta!
Jaahas, vai näin...
Kohta kuitenkin piti Antin mennä töihin. Ja siitäkös Sirja riemastui... Miksiköhän..?
Hmm, hän menee vaihtamaan kampaustaan...
...ja vaatteitaan. Jännää!
Ja nyt hän menee ulos, ja vinkkaa silmää, mitäs, mitäs?
Ja nyt hän on puistossa! Jännittää!
Nyt hän lirkuttelee söpölle ukolle! Voi hirvitys!
Joo ihan varmaan vaan juttelette!
Tiesin! Minä tiesin! (Tuo oikealla oleva nainen ei olisi halunnut olla tuossa nyt, kuinka noloa, tusina lukijoita näkee kuinka surkea kokki hän on...)
Ei, ei , ei, en voi katsoa tuota *peittää päänsä*
AAAARRGGHH!
Mutta sitten Sirja muisti että Antti tulee töistä aivan kohta. Hän sepitti jotain tuntemattomalle miehelle ja lähti kotiin. Kotiin, jossa hän oli aivan tavallinen nainen.
Seuraavassa osassa näemmekin sitten Antin perheen lopetuksen sekä Annin ja Markon elämän alun.
Anteeksi vielä kerran että osan ilmestymisessä meni niin kauan.
Zbohom!
Kommentit