Kun Anni oli touhunnut Juuson kanssa, hän huomasi että hänen tarpeensa laski tavattoman nopeasti. Tarmonaattori olikin naisen paras ystävä tällä hetkellä, ja sitä tuli käytettyä, ja usein!

Myös pahoinvointia oli ilmennyt, ei kai vaan...

Ja kyllä, se tapahtui kun Anni oli syömässä illallista. Hän hypähti tuolista ylös ja repi tiukat vaatteet päältänsä heittäen ne lattialle, silloin vatsa kasvoi.

Revittyjen vaatteiden tilalle Anni haki vaatekaapista itselleen vähän rennomman asusteen.

Mutta sitten, aivan yhtäkkiä Lehtori saapui pihalle, Anni huomasi tämän ikkunasta ja säikähti; "Mitä minä teen, leikkisinkö että kaikki on kunnossa, ei, ei Lehtori ole niin tyhmä että ei huomaisi kasvanutta masua, jos en menisikään edes miehen luokse, en voi, en saa mielenrauhaa jos en mene, mutta jos menisinkin hänen luokseen katuvana ja kertoisin, kyllä, niin minä teen!" Anni ajatteli ja tarpoi (lue: taapersi ison mahansa kanssa) Lehtorin luo.

"Hei Le! Mitä kuu...." Anni aloitti mutta Lehtori keskeytti. "Aah, rakas, kuinka olen kaivannut sinua, tule tänne, pyöristynyt kaunokainen!" Hän kujersi. Lehtori ei todellakaan ollut romanttisimmasta päästä.

"Siitä pyöristymisestä minun pitikin puhua!" Anni sanoi ja vetäisi itsensä irti Lestä. "Sanon tämän ihan suoraan, eli minä olen pettänyt sinua palomiehen kanssa, ja, m-m-me teimme sitä p-p-oreammeessa, ja nyt, m-minä olen, raskaana." Anni jatkoi itku kurkussa ja väänsi naamalleen mitä tuskaisimman ilmeen. "Mitä, onko tuo, totta?" Le kysyi.

"S-se on totta, ja i-ikävä kyllä minun on s-sanottava sinulle, e-etten enää rakasta sinua, a-anna sormuksesi, m-m-me eroamme." Anni sanoi jo melkein itkien. "Anni, ei, miten sinä voit tehdä tämän minulle, lupaan rakastaa lastasi niin kuin omaani, anna meille vielä mahdollisuus!"

"Ei käy, niin kuin jo sanoin, en rakasta sinua enää!" Anni sanoi jo huomattavasti rohkeampana. "Ei, ei, ei..." Lehtori valitti, ja lähti kävelemään kauemmas.

"Hah, minä tein sen!" Anni ajatteli virnistäen. Lehtori edelleen valitti miten elämä voi olla näin raakaa, ja miksi minä.

Lopulta hän lähti kävelemään pois, katsomatta taakseen hän lähti, todennäköisesti viimeisen kerran tältä tontilta. Kun Lehtori oli tarpeeksi kaukana, Anni käänsi päänsä Lehtoria kohti, hänen poskelleen kiiri kyynel, ja hän ilman omaa tietoaan vapautti suustaan sanan, "Hyvästi".