1. Mondeo, Ford Mondeo

No niin, nyt kun Ylämäille ei ole tullut pitkään aikaan uusia osia, niin yritän hyvittää sitä vähän teille, aloittamalla uuden haasteen (siis ei Ylämäet loppu ole, pikku taukoa vain, sillä tahdon pelata yliopiston läpi ennen uutta osaa, varautukaa noin kolmensadan kuvan osaan), eli HRG-haasteen yhdistettynä omakehittelemääni AMPP-haasteeseen, linkki. Tämä haaste on ehdottomasti kakkossijalla joten saattaa tulla kuukaudenkin taukoja... Mutta siis, aloitetaan, ole hyvä, Ford Mondeo.

Teree, mää oon Ford Mondeo, mä en tiiä mistä mää oon syntyny, mut ne kivat ihmiset, Ada ja Henrik Mondeo "adoptoi" mut niitten kotiin, oikesti mä vaan löyryin rappusiltá, ja mitä ne on mulle kertonu, olin mää sellanen sikaruma haiseva sinappikone, en nyt tiiä pitääks se paikkansa, kun ne väitti että samana iltana ne ois nähny avaruusaluksen lentävän niitte talon yllä... Mut kuitenkii, täs mää nyt oon, kahreksantoista vuatias jätkä, keskellä Järvilaaksoa (TomppaJr: siis se kylä oli oikeasti Järvilaakso, mitäköhän mä oikein sekoilen), keskellä isoa tonttia jonne mää rakensin talon jonkä näätte kohta.

Kute työ huomootte mää oon aekamoenen linssilude, ja varsinkin kun tompalla on niin kivaa niitte uusien posehakkien kanssa, miksköhän sen piti ladata ne, varmaan siks et se sais kiusata mua, möö! Nooh, kerrotaan tässä posetuksen keskellä vähhän perrustiatoo musta: Eli mää tahtosin poliisiks, tae oikeestaan ihan supersankariks, mun nimi ois ehrottomasti Kapteeni Sankari. Se ois hulppeeta! Mut ton polliisiuran tiimellyksessä tahtosin myös perheen, ja ehdottomasti suvvuunperriijällä pittäs olla miun ihonväri, se kertoo sen et mää en oo mikkää tavallinen pulliainen, ja sit silmät kans, nehän onkii tälläset ihanan liilat. Ja sit ne Ada ja Henrik väitti et mää oisin ihan sikasottanen, sikamenevä, sikalaiska, sikaleikkisä, ja sit sikakiltin ja sikatuhman välissä. Mää tahtosin mun tulevalt akalta et sil ois vaaleet hiukset ja meikkii, mut se ei sais ol työtön.

Nonnii, nyt se tomppa hetkeks lopetti mun posetuksen, joten saahaan miun sivukuva tähä. Mu on komee nenä ja leuka!

No niin, sano mummeli joka ojasta sammakoita söi, täsää on nyy se mun talloo! Mää oon ain tykänny kirkkaist väreist, ja tää talokin on aika pirtsakka.

Täs on sen sisäpuoli, tomppa oli näkköjjöö laeska nii se ei ottaant niit kuvvii yksityiskohtaseest. No, kylä tost ny pittäs jottain näkkyy.

Mun takapihal o telkkari!

Nykku on talo esitelty, on kai aeka lähttöö staddii tsiikaamaan kuumimmat mimmit, katotaan mitä löytyy, mun kyl pitäs hurmata jokanen mun tsarmilla, ei siinä pitäs olla onkelmaa.

Voe tokkiisa ku tää paekka näyttää kivvaalta, se o ihana pikku patsaspuesto.

Siäl mää näin tälläsen tosi hehkeen plontin. Mut se ei näyttänt tykkäävän must. Yhyy!

Mut sit se tapahtunt, tää ollos lovee ensisilimäykselt. Ihan ihku akka!

Ja heti hurmaamaan, se oli ihan myyty mun komeesta ulkonäöstä. Mä vähän ehdottelin että jos mentäs tonne valokuvakopperoon vähän puuhastelemaan, mutta se ei suostunu, ihme ämmä, enksmä sit hurmannukkaa sitä?

- Hei mentäs nyt vähän tonne, tuol on niin ihanaa.
- Mitä sä yrität, haluuksä muka kiivetä ton aidan päälle, ei kiitos, idiootti!
Yyh, en mä kai sit hurmannukkaa sitä, tää on varmaan sitä kuulusaa rakastelevaisten kinaa. Vai oliko se rakastuneiden...

Tomppa: Kuinkas moni tuntee tämän hepun, kaikki jotka seuraa radolan mister Radola kisaa tietää tän, aivan, hän on Juan Giorggio Belladoliggi. Hänkin asuu Järvilaaksossa. Takaisin tarinaan.

- No niin, kun ei kerran mun ehdotukset kelvannu, sä saatkin päättää mitä tehdään.
- Oookkei, eka kerrot kaikki mun hyvät puolet.

- Nooh, sun silmät aenakin on ihanat, sun naamanpiirteet on niin sirot ja ihanat, ja sitten, sun rinnat, ne on niin ihanan isot!
- Kröh, tuon viimeisen olisit saanut jättää pois, mutta ei siitä enempää, kerro minulle vitsi.

- Hmm, mitä tapahtuu kun hullu kummajainen tunkee päänsä näin sun naamaan kiinni?
- Auts, no mitä.
- Se saa läppäsyn naamaan!
- Heh, aika hyvä, mutta ei, sillä...

... Se saa tyynystä päähän!
Ja siit alkokii meijän hurja tyynysota, jonka Signe Ratamo voitti, voi tokkiisa, mähän ihan unohin sannoo sen nimen, noo, tossahan se tulikin.

Nonnii, sainhan mää sen sinne potokoppiin.

Mutta ei siäl mitään vakavampaa sattunu, vähän vaa pelleiltii.

Oujee, nyt tää akka alkaa olla jo kun sullaa vahhaa mun käsis, jeeh!

Ja sit mä kerroin sille hurjan juorun, haluuttekos kuulla!
- Tiäksää mitä, mä oon ihan pöhkö kun mä rupesin semmoselle yhelle naiselle ehdottelee vipinää valokuvauskopissa ja sit se ei suostunu, enkös mä ollutkin tyhmä, ootkos ennen kuullut tätä juttua?
- No en, vau, mistä sä tommosen kuulit?

Ennenku Signe ees oli toipunu edellisestä järkytyksestä, mää viälä pussasinkin sitä, se oli ihan järkyttyny.

Mut kyl se loppujen lopuks ihan hyvi onistu.

- Voi pahkana, miten noista kahdesta voi tulla pari, enhän minä heitä edes määrännyt sellaisiksi, onkohan kristallipallo rikki, *ärinää*

No voehan, nyt tää alkkaa sujjuu, mehän pussaillaan jo kuin aikamiehet!

Mut sitten tuli ilkee Rouva Kurjenkaula ja mätkäs mua. Jos mä oisin ollut noita, mä oisin muuttanu ton eukon rupisammakoks.

Mää näytin mallii miten selkää kuuluu hieroo, tän hieronnan tarkotus on kuljettaa epämääräsella hiplaamisella kylmät väreet toisen selkään jollon lihakset aukee, mitä oudommas asennos sen tekee, sitä tehokkaampi se on.

Mä olin ihan täpinöissäni ja sitten mä päätin pamauttaa ja kosia Ringaa, tottakai se suostui.

Ja heti sen perrään naimisiin, nyt myö ollaan sitten Herra ja Rouva Mondeo.

Ja sitte hääsuurelma, toristajana Rouva Kurjenkaula.

Ja sit lähettiinkin kottii umpirakastuneina.

Nonnii, nyt teijän täytyy heittää hyvästit täl ihanal kopperol, nimittäin se purettiin ja tilal rakennettii sellanen iso talo josta tulee taloesittely jossain vaiheessa.

Ja sit Ringa meni muokkaa itteesä ja siit tuli ihan sikanätti, ja mikä yllättävintä, sekin tahtoo poliisiuran huipulle, supersankariksi, mä näen meirät sieluni silmin lentelemässä kaupungin yllä, mut eka pitäs löytää se työ... Ringan luonne on muutuen 6 3 6 4 6