Eli tämä osa on vähän outo ja talo niin keskeneräinen että päätin purkaa sen tämän osan jälkeen ja rakentaa semmoisen kivan pikku töllin, joten tätä epäonnistunutta taloa ette ikinä enää näe, mutta esittelen minä sen nyt kumminkin:
Tältä meidän ikkunaton töllimme näyttää ulkoa.
Tässä on keittiö.
Tässä ruokailutila, ainoa minusta onnistunut huone jos olisin vielä saanut ikkunoita, maton ja taulujakin huoneeseen -_-*
Alakerran vessa
Tässä on ruma televisionurkka (tuo sohva on sitten käännetty suoraan sillä se on ärsyttävää, jos sohvan laittaa vinoon niin siinä voi istua vain yksi simi)
Näitä portaita pitkin pääsee yläkertaan.
Ensimmäiseksi yläkerrassa näet tämän takkanurkan.
Kun menet tuommoisesta vaaleasta ovesta sisään, näet makuuhuoneen, huomaa vanhempien arkut (olipas typerä huomautus, eihän niitä voi olla huomaamatta)
Yläkerran vessa.
Noin, siinä, nyt itse tarinaan.
---
Koska Mikaela ei voinut käydä töissä, ja hänen toiveensa oli kohota julkkiskokiksi, niin se haave lensi romukoppaan uuden nautintotavoitteen tieltä, elämäntoiveena viidetkymmenet unelmatreffit.
Mikaela päätti samalla muuttaa tyylinsä vähän vamppyyrimmäksi.
Myös Kreivi koki muodonmuutoksen. Niin, hänen elämäntoiveenaan on saada kuusi mukulaa naimisiin. Helppoa, nyt kun Mikaelallakaan ei ole enää romantiikkatavoitetta.
Koska Mikaelan toiveena oli saada 50 unelmatreffiä niin ei muuta kuin treffailemaan.
Ensin mentiin pedin päälle ja Mikaela vihjaili jotain:
-Eikös olekin ihanaa kun tulevaisuudessa tämä kaupunki on täynnä meidän jälkeläisiämme.
Kreivi ymmärsi vihjailun . . .
. . . ja tähänhän se johti. Kun tuo “tuokio” oli loppu, olisi aivan kuin kuulunut jonkinlainen sävelmä . . .
Voi kun tämä on suloinen pari <3
Siinä sitä istutaan kuin vastarakastuneet. Ai niin, hehän ovat vastarakastuneita, hups.
Awww! <3
Mutta silloin tuli tyhmä päivänvalo ja treffin piti ymmärrettävistä syistä keskeyttää, mutta unelmatreffithän noista treffeistä tuli (en viitsinyt jokaisista treffeistä ottaa kuvaa, tämän osan lopussa unelmatreffejä oli viisi, sori ruudut)
Ja siellä molemmat ystävämme koisivat (tässä on tilaisuutesi Moonica, sillä en vartioi vampyyreja kun ne nukkuvat, mutta älä silti tule pöllimään Mikaelaani!)
Illan tullen molemmat vampyyrit heräsivät ja taas oli treffien aika.
Suutelua keskellä sänkyä . . .
. . . valssia keskellä sänkyä . . .
. . . epäilyttävää toimintaa keskellä sänkyä . . .
. . . ja lisää epäilyttävää toimintaa keskellä sänkyä. Siinä on unelmatreffien aineet. :’D
En ole ennen huomannut että simit voivat laulaa keskenään jotain hiivatin kansanlaulua.
Nyt vatsan asukki ilmoitti olostaan ensimmäisen kerran.
Taas se tyhmä aamu tuli ja vampyyrien piti mennä nukkumaan (kyllä sulla Moonica tulee kova homma olemaan jos aiot Mikaelan varastaa tämän korsto-Kreivin huomaamatta)
Illalla päätti Mikaela näyttää että hän on hyvä vampyyri ja hän ei tahdo tulla Moonican sieppaamaksi, eikös ole aika hyvä aloittelijaksi : ‘)
Nyt alkaa operaatio ruma kaupunkilainen vampyyriksi.
1. Kutsu ruma kaupunkilainen paikalle.
2. Katso häntä silmiin ja hypnotisoi häntä.
3. Pure viatonta uhriasi.
4. Katso mitä sait aikaan. (taustalla Kreivi tiirailee lintuja yöllä, toinen käsi naaman peitossa, varo vaan ettei kiikari tipu)
5. Naura kun uhrisi tavoitepisteet laskevat pohjalukemiin.
Operaatio ruma kaupunkilainen vampyyriksi on suoritettu.
Nää lepakot on kivoja : )
Mikaelan maha kasvaa kasvamistaan.
Ja kutistuu sen jälkeen, mitäs tämä on? :’D
Seuraavana yönä olikin jo synnytyksen vuoro.
Ensin tulee kiihtymys
Korkeampi jännitys
Ja iloinen yllätys (muotoillen Laura Voutilaisen kappaleen Vaarallinen yllätys kertosäettä)
Vauva on tyttö ja sen nimeksi tuli Ella.
Ellalle sisustettiin tällainen pikkuinen nurkkaus joka kuitenkin häipyy kun uusi talo rakennetaan.
Heti kun vaavi on maailmassa uutta yritetään, hyvä hyvä!
Ensi osassa lasten kasvua, mutta sitä ennen taloesittely.
Sayonara!
Kommentit