Noin, nyt mä ostin sen ison tontin jolloin rahaa jäi vain 1500 simoleonia joilla rakensin tällaisen kopperon.

Sisältä.

Eikä unohdeta pikkuista tolppaa jonka päälle Mikaela on asettanut puhelimensa.

Yllättävä kyllä, Mikaela tykkäsi kerätä ötököitä, vaikka yrittikin olla sellainen hienohelma.

Jees, sitten tuli postinkantaja, he hei hei, mitäs tämä on, mokoma Gullik Kinnunen, vainoatko sinä meidän Mikaelaamme?

-No e, Gullik o mun iskä, ja sori vaa, mää oon teini, enkä mä tollast rumilust vaimoksein tahro!

Mitä sinä kurja kakru sanoit, etkö pidä Mikaelasta?

-No e!

Jaa . . .

Ainoa hyvä puoli tuossa Aaron Liimataisessa (joka oli ottanut äitinsä sukunimen) oli se että hän toi lehden josta löytää työpaikkoja, ei kuitenkaan kokkiuralta.

Seuraavaksi Mikaela näki tonttinsa reunalla punahiuksisen Enni Salosen, joka näytti hyvin mukavalta, ja Mikaela päätti mennä jutustelemaan naisen kanssa.

-Eiks aurinko ookki kivaa, ku se lämmittää koooooko maailman ja sitten tulee kesä!

-Mä tykkään enemmän talvesta, Enni Salonen sanoi, ja . . .

. . . lähti.

Illalla Mikaela lähti taas baanalle.

Miksi sinä kultapieni menet aina johonkin hiivatin kulmakuppilaan, ei vampyyrit sellaisista pidä!

-Mistäs tiedät?

Noo, minä olin (taas kerran) oikeassa, ei siellä mitään vampyyria ollut, mutta ennustajaeukko kuitenkin. Mikaela antoi eukolle ruhtinaallisen yhden simoleonin, ja tulos oli . . .

. . . tämä. Taas joku Gullik-kopio, ja nyt runosieluni sykkii joten nyt te joudutte sietämään pienen lurituksen:

Kinnusen perheellä oolii taaloo, hiialahiialahei!

Siellä ne kasvatti Gullikejaan, hiialahiialahei!

Hööö-ööö, siellä, hööö-ööö, täällä, hiialahiialahei.

Noin, siinä, jatketaan . . .

Meidän Mikaelamme ei kovin paljoa pitänyt Lehtori Kinnusesta (ei se oikeesti ollu Kinnunen, keksinpähän vain), vaan yritti kohteliaasti häätää tämän pois. Mutta siitäpä Lehtori suuttui ja piti Mikaelalle kunnon saarnat kaikesta siitä miten ei ikinä ole Kinnusia näin loukattu blaa blaa!

Lopulta Mr Kinnunen jätti Mikaelan rauhaan ja täysin voipuneena surkeitten treffien jälkeen hän lähti kotiin.

Kotona Mikaela nukkui koko päivän ja kohta olikin jo ilta.

Jolloin Mikaela taas lähti Stadiin.

Tällä kertaa tuttuun ja turvalliseen Rollon Piilopaikkaan.

Heh, eka kerta kun näen Vätyksen pelissäni : )

Mutta sitten se tapahtui, Kreivi Louste ilmestyi tontin reunalle, ja heti alkoi Mikaela heittelemään taskustaan ruusuja ja sillä yritti hurmata Kreiviä, parilla oli kolme salamaa toisilleen, täydellinen pari <3

Voi kun tämä on söpöä.

Hahaa, lisää flirttiä!

Ensisuudelma, söpöä! <3

Sitten alkaakin se kyselyrumba:

Yng, ei lupaa hyvää . . .

Argh, vielä pahempi!

Noo, näyttää ainakin Kreivi olevan hulluna Mikaelaan.

Aww, ihana kuva, ehkä söpöin ottamani!

Voi kun sitä ollaan niin ujoja.

Suutelu, aivan ihana kuva!

Lisää suutelua!

Sitten hypätään syliin.

Wau, romantiikkatavoitteiselle simille hyvin suuri askel, kihlat!

Kai se on helpompaa kun tekee kaikki pahat samalla, eli heti perään naimisiin.

Jaahah, meidän pikku Kreivimme on oikea valepukki, hän nimittäin toi perheeseen huimat 50 380 simoleonia :O

Kreivin luonne on 96444.

Hän on nautintotavoitteinen, elämäntoiveen unohdin kattoo, laitan sen (todennäköisesti) taloesittelyyn.

Mutta sen jälkeen tapahtuikin jännittävä asia.

Kreivi tuijotti Mikaelaa tummanpunaisilla silmillään ja paljasti hampaansa, hän nauroi kolkosti, lähestyi Mikaelaa, upotti hampaansa hänen kurkkuun, Mikaela kiljaisee tuskissaan, mutta huomaa pian, että hänen unelmansa on täyttynyt.

Hän on yön lapsi.

Miten elämä jatkuu kahden vampyyrin kesken, tuleeko lapsia, ennen seuraavaa osaa tulee taloesittely, nähdään ensi osassa.

Vaarwel